Kiitos kaikesta
Tunnistamattomana kirjoittaminen on aivan hemmetin vaikeaa. On punnittava sanojaan tarkoin, mitä voi sanoa ja mitä ei, ja kuitenkin koko ajan on tunne että tulee lipsauttaneeksi jotain varomatonta. Se taas johtaa siihen että kirjoitukset jäävät ympäripyöreiksi, särmättömiksi möhkäleiksi - jotka eivät kuitenkaan tyydytä kirjoittamisen tarvettani - tai sitten päädyn kertoilemaan arkipäivän tavanomaisuuksia. Sikäli kun niitä esikoislapsen kanssa sitten onkaan: ihmettelemistä riittää vieläkin joka päivä.
Nykyisessä tilanteessa, kuten itse sen näen, minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko tulla kaapista ulos, julkistaa nimi ja naama (joissa toinen johtaa väistämättä toiseen) ja liittyä kasvavaan julkiblogaajien joukkoon. En kuitenkaan aio tehdä sitä tässä kontekstissä, syitä siihen on aika iso kourallinen.
On siis tullut aika päästää riutunut blogini tuskistaan, lyödä kannet kiinni ja kiittää kaikkia perheemme arjessa mukana eläneitä. Blogien löytäminen on ollut mahtava asia, eikä lukulistani ole ollut ainakaan pienenemään päin. Olen jatkossakin paikkeilla, eikä sitä koskaan tiedä vaikka kirjoittamisen tarve iskisi uudelleen.
Kiitos.
