Hyvän mielen hoitopaikka
Me satuimme saamaan ehkä maailman parhaan päiväkodin lapsellemme. Tai on sinne kyllä vartin kävelymatka, lähin hoitopaikka olisi ollut naapurikorttelissa. Mutta muuten emme ole löytäneet juuri valittamisen aiheita. Päin vastoin:
Ainoanakaan aamuna ei tyttömme ole jäänyt hoitoon vastahakoisesti. Yleensä siinä vaiheessa, kun ulkovaatteet on riisuttu, on Essillä jo niin paljon muuta tekemistä ettei isälle vilkuteta. Hoitajien antamasta vaikutelmasta (ja erittäin alhaisesta vaihtuvuudesta) päätellen myös henkilökunta viihtyy talossa, ja se varmasti vaikuttaa suoraan siihen miten muksuja hoidetaan. Iltapäivällä on vaikeuksia saada lapsi lähtemään hiekkalaatikkoleikkien ja keinumisen keskeltä kotiin.
Vielä pari viikkoa sitten kerroin, kuinka yöt ovat levottomia. Enää ei siitä ole tietoakaan, kun tyttö nukahtaa iltauutisten ja urheiluruudun jälkeen, ja herää seuraavan kerran aamuseitsemältä. Zombie-vanhemmat on taas haudattu, kunnon yöunten jälkeen on herkkua huomata kuinka kotona ja töissä saa taas jotain aikaiseksi.
Vain yksi kysymys: Miksi ihmeessä ne, joiden harteilla lepää vastuu yhteiskuntamme pienimpien hoidosta, saavat tällaista palkkaa?
