Faija

Ryhdyimme maistattamaan vähän vaille puolivuotisellemme sosesapuskaa. Epäilemme, että hän on jo aiemmin tutkimusmatkoillaan lattianrajassa maistellut pieniä makupaloja, joita siivoiluistamme huolimatta sinne on jäänyt. Nyt aloitimme virallisesti kiinteän ruoan tarjoamisen. Pikkuisella kun tuntuu olevan koko ajan nälkä, eikä mikään määrä maitoa oikein riitä.

Ensimmäinen haukkaus oli näkemisen arvoinen. Monta kertaa aiemmin, kun tyttö on nähnyt meidät syömässä, on sitteristä alkanut kuulua maiskutusta: “mulle kanssa, älkää unohtako”. Nyt kun kerrankin sai oikein luvan kanssa syödä, oli ilme ensin epäuskoinen “ihanko tosi?”, sen jälkeen varovasti pieni nokare perunaa lusikan kärjestä. Ensin oli pieni hämmennys, mitä sille soseklimpille oikein pitäisi tehdä, mutta sitten lähdettiin massuttamaan. Naps, suu aukesi ammolleen, lisää! Ja sitten syötiin ainakin kaksi pientä lusikallista. Päälle maitoa ja olo oli tyytyväinen.

Olemme kaikin puolin tyytyväisiä tilanteeseen. Vauva ei ole koko ajan nälkäisenä hamuamassa äidin rinnalle, vaan jaksaa leikkiä ja tutkia ympäristöä paremmin. Vaimo on tyytyväinen, kun hän voi liikkua talossa muutenkin kuin toinen rinta paljaana (ei sillä että minulla olisi mitään sitä vastaan). Ja minä olen tyytyväinen kun ei ole aihetta olla olematta.

Toki tähän siirtymään liittyy, öh.. tiettyjä varjopuoliakin. Ne jotka ovat kokeneet, tietävät. Pienellä luovalla ajatustuokiolla voi keksiä myös. Jes, pissakakkaa perjantaille!

Jaahas. Omituisten tapojen meemiin tuli haaste, mikäpäs siinä, osallistutaan pois. Kommentti oli jostain syystä jäänyt roikkumaan moderoitavaksi, siksi se ei ilmestynyt tänne aiemmin.

1) Aloitan aamuni lukemalla tuoreet uutiset. Kännykällä. Käytän kännykkää herätyskellona, ja kun se aamulla pärähtää nappaan sen kouraani, käynnistän nettiselaimen ja suunnistan HS:n verkkosivuille. Vasta kun olen lukenut mitä yön aikana on tapahtunut, olen valmis aloittamaan muut aamutoimet. Myöhästyn mielummin töistä viisi minuuttia kuin jätän uutiset lukematta.

2) Ehkä liittyen edelliseen - olen tietofriikki. Oli kyse sitten ajankohtaisista uutisista, historiasta, yleistiedosta, mistä vain, olen kiinnostunut. Olen se tyyppi, jota ei haluta mukaan Trivial Pursuitiin pilaamaan muiden hauskaa. Olen lukenut tietokirjoja siitä lähtien kun opin lukemaan joskus viisivuotiaana.

3) Ahmin eteeni saamani makeiset “in no time”, määrästä riippumatta. En osta kovin usein karamelleja (osittain juuri tästä syystä), mutta silloin kun niitä on tarjolla, voin syödä niitä puoli kiloa vartissa. Jos vaimoni on ostanut kotiin karkkipussin, hän joutuu piilottamaan sen minulta.

4) Tästä tavasta olen päässyt irti, mutta muutamia vuosia sitten olin täysin koukussa autojen rekisterikilpiin. Etsin kilpiä numerojärjestyksessä, aloittaen 999:stä alaspäin. Pääsin muistaakseni jonnekin 900:n tienoille ennenkuin lopetin.

5) Vältän paperin käyttämistä aina kuin vain voin. Kirjoitan kaikki muistiinpanot joko suoraan läppärillä tai sitten kännykän muistiin. Olen viimeisen vuoden aikana tulostanut töissä ehkä kymmenen sivua, nekin matkalaskuja varten. Taustalla ei ole mitään viheraatetta, vaan inhoan papereiden vaatimaa arkistointia, lajittelua ja mapitusta.

Lisääkin olisi, mutta jääköön kertomatta.