Ihmeitä
Uuden elämän alku itsessään on pieni ihme. Vauva tarjoaa näitä ihmeitä jatkuvalla syötöllä.
On ihme, että hän on sylissämme.
Ihme, kuinka valtavaa vauhtia hän kasvaa.
Ihme, miten pienet aivot oivaltavat, keksivät, ymmärtävät joka päivä uutta, yhä enemmän.
Ihme, kuinka väsymys häviää kun vauva katsoo suoraan silmiin suurilla silmillään.
Vatsavaivat tuntuvat lieventyneen, hyvä niin. Mietimme vaimon kanssa käyttämämme ruoka-ainekset läpi, jätimme pierugeneraattorit vähemmälle - sipuli, ruisleipä ja kahvi kuuluvat menetettyihin nautintoihin - mikä tuntuu helpottavan ainakin hieman. Apua tulee myös siitä, kun vauvaa pitelee sylissä vatsan alta. Riittävä ratkaisu tarpeisiimme!
Pikkuneiti on ottanut pienen pehmopupujussin erityistarkkailuun. Laitoimme pehmolelun vauvan sängyn laidalle turvaamaan unta, ja useampaan otteeseen olemme löytäneet hänet hereillä sängystään, silmät suurina katselemassa pupuaan. Katse seuraa jo intensiivisesti mukana kun isän näkymätön käsi pomputtaakin jänistä sängyn laidalta toiselle.
Ulkoilusääkin on suosinut perhettä ja isyyslomailijaa siinä samalla. Olemme tehneet päivä päivältä pidempiä lenkkejä kauniissa auringonpaisteessa - tyttö tuntuu nukkuvan ulkona uskomattoman hyvin ja pitkään. Samalla pääsemme molemmat murtautumaan neljän seinän häkistä ja tuulettamaan ajatuksiamme lempeässä syyssäässä.
Päivän linkkivinkkinä Torsbarg on aloittelemassa omaa odotustaan.
