Arkipäivää
Vauvan tullessaan tuoma alkuhuuma on hiljalleen lakastunut samaa tahtia onnittelukukkasten kanssa. Tilalle on tullut arkielämä ja sen rutiinit, pikku hiljaa otteen on vallannut tilanteen ymmärtäminen: meitä todellakin on nyt kolme eikä kaksi. Enää emme voi vain polleasti paistatella päivää ylpeinä vanhempina, kotityöt on edelleen hoidettava sen lisäksi että pirpana vaatii käytännössä 24h/vrk yhdessäoloa. Ja vaikka haluaisinkin, en voi sanoa että järjestelmäpäivitys Arkipäivä 2.0:aan olisi sujunut täysin ongelmitta - vaikuttaa siltä että uusi versio on tyrkätty markkinoille pahasti keskeneräisenä raakileena.
Lomalla ei voi koko aikaa olla, vaikka se tuntuisikin niin mukavalta. Kävin muutaman päivän ajan työpaikalla, tekemässä kiireisimmät juoksevat asiat pois. Kun pääsin päivän päätteeksi väsyneenä kotiin, oli siellä odottamassa vaimoni joka kaipasi hetken omaa aikaa tehtyään oman työpäivänsä hoitaessaan vauvaa ja nukkumatauoilla pitäessään kodin järjestystä jollain tasolla. Kun samaan aikaan yöunet ovat muuttuneet molemmilla entistä lyhyemmiksi ja katkonaisemmiksi, on meiltä molemmilta päässyt pinna kärähtämään entistä useammin.
Vauva tuntuu kärsivän lievistä vatsavaivoista, joihin parhaaksi lääkkeeksi on osoittautunut hyssyttely vatsallaan. Mukavaa on se, että vauva ja toinen puolisoista saa nukuttua ainakin hetken aikaa, ikävää taas se että toinen joutuu olemaan hyssyttelijänä. Parisuhteen kannalta on melko epäedullista toisen osapuolen jokaöinen uhrautuminen, joten olemme yrittäneet jakaa yövuorot mahdollisimman tasaisesti. En olisi voinut kuvitellakaan, että työpäivä muutaman tunnin yöunilla olisi niin raskasta. Onneksi yövalvomiset ovat osoittautuneet aika satunnaisiksi, ja jo yhden yön pidemmillä unilla olotila kohentuu aivan toisenlaiseksi. Vaikeat paikat tuntuvat usein kevyemmiltä, kun muistaa etsiä hauskat puolet asioista ja olla ottamatta asioita liian totisesti. Huumorilla tästäkin selvitään.
Positiivisiakin asioita tapahtuu. Vauva syö innokkaasti, mikä näkyy myös ulospäin. Posket pullistuvat, paino kasvaa kohisten ja pienimmät potkuhousut jäivät jo pieneksi (vaikkei niissä kovin paljon kasvunvaraa ollut alun perinkään). Pieni kaunottaremme jaksaa päivä päivältä seurustella ja ihmetellä ympärillä olevaa maailmaa yhä enemmän.
Nyt taitaa olla isän vaippavuoro.
