…
Omassa olossa ei ole valittamista, mutta vaimon tuskaisuus lisääntyy jokainen aamu, kun lähtöä ei tullutkaan. Hänelle tuo laskettu päivä näytti olevan paljon merkityksellisempi virstanpylväs kuin minulle, kiinnekohta johon mennessä kaiken on oltava valmista. Nyt kun kaikki todellakin on kotona tehty, vauvalehdet luettu ja tossut ja myssyt virkattu, käy aika kotona pitkäksi. Ja kuten Elukkakin kommentissaan kertoi, ei kaikilla pikkuisilla ole minkäänlaista kiirettä ulos leikkimään. Vaimon suurimpana pelkona on tällä hetkellä se, kuinka valtavaksi vauva ehtiikään kasvaa ja tästä luonnollisena jatkumona se, miten se mahtuu oikein sieltä vatsasta tulemaan pois.
Kun yhdistetään nämä kaksi faktoria - pieni epävarmuustekijä ja liikaa aikaa sen miettimiseen - voi pahimmillaan lopputuloksena olla pelokas, rauhaton äiti joka ei öisinkään saa nukuttua kuin katkonaisesti. Yritän parhaani mukaan rauhoitella ja tyynnytellä, hieroa hartioita ja selkää, keskustella peloista, siirtää ajatuksia muihin asioihin. Lopputulos ei tunnu olevan aivan niin hyvä kuin on ollut tarkoitus. Tuntuu siltä, kuin aiemmin niin järkevän ja älykkään naisen ajatuksiin olisi kehittynyt betonikuori jonka läpi on vaikea tunkeutua. On vain jatkettava pommitusta, hienovaraista psyykkausta, pyrittävä olemaan paikalla ja tukena. Lopullista päivämäärää kun ei tiedä vielä kukaan, ja jos jäljellä on vielä viikko tai puolitoista, on se liian pitkä aika vain olla ja odotella.
Taidanpa kiertää tänään kukkakaupan kautta kotiin.
Kukat on aina hyvä ajatus. Kärsivällisyyttä, muistan itsekin miten kamalaa oli kun ekassa raskaudessa laskettu aika meni ohi ja lopulta synnytys jouduttiin käynnistämäänkin. Vaikka kuinka tietää, että keskimäärin vauvat syntyvät pari viikkoa la:n molemmin puolin, niin kyllähän sitä alitajuisesti odottaa tapahtumia määräpäivään mennessä.
Pelkäsin itsekin vauvan kokoa, ymmärrän hyvin vaimosi huolen. Koeta vain rauhoitella, vaikka sillä ei tuntuisi paljon vaikutusta olevankaan. Vaimosi kaipaa varmasti tukea, lämpöä ja läheisyyttä. Vaikutat kyllä mieheltä, joka sitä myös vaimolleen antaa.
Toinen raskaus oli helpompi, kun osasin suhtautua asiaan toisin, tähtäsin täyteen 42 raskausviikkoon.
Ja kuinkas sitten kävikään, toinen lapsi meni kesken, syntyi päivää ennen laskettua aikaa… Eli vaikka nyt meneekin yli, niin seuraavan kerran ei tarvitse mennä saman kaavan mukaan. Tosin ehkäpä sun vaimosi ei ihan vielä suunnittele toista raskautta? 
Comment by Kaleidoskooppi — 21.9.2005 @ 12.05
Kyllä siinä varmasti alkaa hermo kiristymään kun on tähdännyt siihen päivään ja sitten ei pikkuista alakaan kuulumaan. Onhan se synnytys muutenkin jo tarpeeksi pelottava ajatus.. Mutta malttakaa, kyllä se sieltä tulee!
Ja kuten sanotaan, synnytyksen käynnistämiseen auttaa sauna, siivous ja seksi.
Tsemppiä!
Comment by Sienna — 21.9.2005 @ 12.47
Ilahduin naisesi puolesta tuosta kukkakauppa ideasta! Hieno mies:)
Comment by elukka — 21.9.2005 @ 13.05
Tänään on nyt se päivä. Aamun liikenneruuhkassa ajelimme sairaalaan, jossa odotus jatkuu edelleen pikkuisen taittaessa elämänsä pisintä matkaa ulos maailmaan… Lisää myöhemmin.
Comment by Karlos — 23.9.2005 @ 14.20