Synnytysvalmennusten merkityksestä
Jos tähän mennessä kuljetulla matkalla olen jotain oppinut, on se, että tieto ei aina lisää tuskaa. Olemme käyneet sekä synnytyssairaalan että oman neuvolamme järjestämissä synnytysvalmennuksissa. Juuri päättynyt neuvolan valmennuskurssi oli kerta kaikkiaan niin hyvä, että voin varauksetta suositella sitä kaikille. Hävettää ajatellakin, että aluksi emme olleet edes siihen osallistumassa: miksi ihmeessä kävisimme kuuntelemassa samat tarinat kahteen kertaan.
Kävimme ensin sairaalan valmennuksessa, joka oli lähinnä teknillisen korkeakoulun synnytystekniikan laitoksen peruskurssi. Läpi käytiin tekniset jutut - mitä tapahtuu, mistä se tenava putkahtaakin ulos, missä asennossa ja miten kivut vaimennetaan. Neuvolan vastaava kurssi oli enemmänkin humanistisen tiedekunnan versio samasta aiheesta. Useammalla kokoontumiskerralla tunnelma vapautui, mikä oli erityisen tärkeää etenkin silloin, kun keskustelimme synnytyspeloista. Meille molemmille oli erittäin helpottavaa kuulla, kun muut osallistujat kertoivat ääneen täsmälleen samankaltaisia ajatuksia kuin meilläkin on ollut. Entä jos kätilö onkin hirviö, mitä jos epiduraalipuudutus ei onnistukaan, mitä jos en osaakaan olla vaimon tukena riittävästi…
Valmennuksen vetänyt kätilö jaksoi vastailla rauhallisesti ja asiallisesti jokaiseen kysymykseen, ilman kiirettä. Viesti oli hyvin selvä: rentona ja rauhallisena kaikki sujuu paremmin, eikä synnytystä tarvitse pelätä. Isän ei tarvitse “osata olla”, vaan mukana voi olla ihan omana itsenään. Ja vaikkei tässä olekaan mitään uutta ja mullistavaa, on helpompi sisäistää viesti kun sen kuulee jonkun muun sanomana.
Viimeiset pari viikkoa ovat ehkä jo menossa, kaikki on valmiina. Odottavan aika on pitkä.
