Faija

Pahoitteluni, teknisesti blogsomen kommentointi toimii eri lailla kuin vanhan Bloggerin. Nyt pitäisi kommenttienkin ilmaantua saman tien näkyville. Valitettavasti ainakin pari kommenttia oli jäänyt Spamkillerin haaviin, ja ehdin ne tuhota ennen kuin tajusin mistä oli kyse.

Oppia ikä kaikki.

Tuolla Bloggerin puolella kestovaipat ja kantoliinat voittivat huutoäänestyksen. Kuitenkin ollaan näitä mietitty eikä kumpikaan oikein tunnu meidän jutulta. Kantoliina vs. reppu ratkesi sillä, kun saimme hankittua erittäin edullisesti erittäin hyväkuntoisen erittäin laadukkaan repun. Varmasti kantoliinassakin on omat hyvät puolensa, mutta jokin siinä tökkii.

Vaipoissa olemme molemmat samaa mieltä siitä, että valitsemme sekä lapsen että meidän kannalta helpomman ja miellyttävämmän vaihtoehdon. Mitään ideologisia preferenssejä meillä ei ole tässä asiassa. Meidät molemmat tyrmistytti aika lailla se fanaattisuus, millä kesto vs. kerta -leirit tykittävät omaa sanomaansa eri webbifoorumeilla. Ihan oikeasti, kyse on kuitenkin vain vaipoista.

Todella asiallista ja puolueetonta tietoa ei tahdo löytyä mistään, sen sijaan arvostelua ja sikamaisia kommentteja sitäkin enemmän. Mulla iskee sama vastenmielisyyden tunne kuin kohdatessani mitä tahansa muuta ääripropagandaa, pois ja äkkiä - oli kyseessä sitten ylisinnikäs lehtimyyjä, politiikka tai uskonto. Ainakin omalla kohdallani tarkoitus siis kääntyy itseään vastaan.

Se perinteinen vaihtoehto tässäkin tuntuu ainakin lukemieni speksien suhteen järkevämmältä. Kestovaippojen hyviä puolia ovat edullisuus (mutta säästäminenkin kannattaa kohdentaa järkevästi), ympäristöystävällisyys (no joo, hyvä ja kannatettava asia, mutta ei mikään kynnyskysymys meille), ja pienempi tarve roudata kaupasta vaippasäkkejä (autoilevalle ei ainakaan etukäteen tunnu olevan kovin dramaattista). Kertakäyttövaippojen hyviä puolia vastaavasti helppokäyttöisyys (vaikka kaikkeenhan sitä oppii), miellyttävyys lapselle kun ei tarvitse olla märissä vaipoissa ja monta muuta.

Otapa tästä nyt sitten selvää… Taitaa vaipattomuus olla loppujen lopuksi se paras vaihtoehto!

Tässäpä klassinen urbaanilegenda sen verran läheltä ja monen ihmisen todistamana, että legendasta ei tässä ole kyse vaan ihan tositarinasta.

Työpaikan lounastauolla tuli puhetta eräästä tuntemastani esimiehestä, jota oli arvosteltu etäiseksi alaisilleen. Ilmapiirikyselyissä hän oli useampaan otteeseen siellä esimieskaartin heikoimmassa päässä. Niinpä hän päätti tehdä asialle jotain, ja tutustua paremmin osastonsa työntekijöihin. Hän oli jutellut niitä näitä ihmisten kanssa, kysellyt perheestä ja harrastuksista ja niin edelleen. Eräältä nuorelta naiselta hän oli tiedustellut, milloin tällä olikaan laskettu aika. Valitettavasti hän oli sekoittanut kaksi työntekijää toisiinsa, eikä kyseinen, hieman tukeva nainen todellakaan ollut raskaana. Siinäpä sitten osasto todisti hetken vaivaantunutta rykimistä, punastelua ja anteeksipyytelyä. Ja esimies oli tämän jälkeen ilmeisesti mielessään todennut, että hänelle sopii paremmin ollakin hieman etäinen - tähän insidenttiin nimittäin päättyi hänen näennäisleppoisa jutustelunsa.

Puolietäisen aasinsillan kautta päästään päivän aiheeseen. Kullan työpaikalla taitaa kuulopuheiden perusteella olla jo meneillään samanlainen arvailu, sen verran paljon työkaveriden katseita puolisoni vatsa on jo kerännyt. On meneillään kissa ja hiiri -leikki, jossa toinen osapuoli yrittää käyttää mahdollisimman löysiä ja peittäviä vaatteita, toinen yrittää saada selville, onko se vain lihonut vai onko se…

Hieman vähemmissä pukeissa vatsa on viimeisen viikon aikana alkanut jo selvästi näkyä, päivä päivältä yhä enemmän ja nykyään kultani näyttää jo selvästi raskaana olevalta. Ja niinhän se kuuluu mennäkin, tästä eteenpäin mahaölliäisen tarvitse enää kasvaa riittävästi kokoa. Samaa tahtia raskauden edetessä tihenevät kyselyt, “olenko mä vielä sun mielestäsi viehättävä”, ja “sä et varmaan enää pidä musta kun mulla on näin iso maha”.

Mä en ole vielä onnistunut vakuuttamaan kultaa mielipiteestäni, mutta mun mielestäni harva asia on niin puoleensa vetävä kuin raskaana olevan naisen kauniin pyöreä vatsa. Se on kaunis ja seksikäs, eikä missään nimessä ruma tai iljettävä. Tämä fiksaatio ei ole mitenkään viimeisten kuukausien aikana syntynyt, vaan mä olen tuntenut näin jo jotakuinkin siitä lähtien kun tytöistä olen jotain ymmärtänyt. Mä kuvittelin pitkään, että tämä olisi jokin mun oma perversio, mutta mitä enemmän olen lueskellut muiden isien kertomuksia, olen huomannut samoja mielipiteitä myös monella muulla.

Onko kyse sitten naisellisten kurvien äärimmäisestä ilmenemismuodosta, vai todistus naisen hedelmällisyydestä, vai odottavan äidin ympärilleen kylvämistä hormoneista - enpä tiedä, enkä tässä asiassa edes halua saada kovin tieteellistä vastausta. Joissain asioissa tunne saa voittaa järjen.

Kuten niin monet muutkin, kyllästyin Bloggerin jatkuvaan toimimattomuuteen.

Jatkossa tarinani löytyvät täältä, arkistot pysyvät ainakin toistaiseksi vanhassa osoitteessa.